Kognitiivinen käyttäytymispsykoterapia (KKT) on käyttäytymistieteelliseen viitekehykseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuva psykoterapia. Psykoterapia perustuu oppimis- ja sosiaalipsykologian sekä kognitiivisen psykologian teoriaan ja tutkimukseen. KKT:n tavoitteena on parantaa ihmisen kyvykkyyttä hallita omaa käyttäytymistään ja hoitoaan kartuttamalla tähän tarvittavia tietoja ja taitoja. Psykoterapiassa keskustellaan ajatuksista, tunteista ja käyttäytymisestä asiakkaan tarpeisiin ja tavoitteisiin keskittyen. Psykoterapian myönteiset tulokset voivat ilmetä monin tavoin asiakkaan voinnissa, käyttäytymisessä ja oppimisessa. KKT-psykoterapeutti toimii lämpimässä ja tasavertaisessa yhteistyösuhteessa asiakkaan kanssa. Psykoterapeutti jakaa avoimesti ja ymmärrettävästi näkökantojaan ja tietojaan. Hoidon tavoitteena on auttaa asiakasta muuttamaan haitallisia kärsimystä tuottavia ajatus- ja käyttäytymismalleja. KKT:n menetelmiin kuuluvat mm. ajatusten uudelleenmuotoilu, käyttäytymiskokeet, uskomusten arviointi ja testaus, itsehavainnointi ja taitoharjoittelu. Psykoterapiassa ihminen ja hänen käyttäytymistään pohditaan laaja-alaisesti huomioiden ihmisen kasvu- ja kehityshistoriaan, taustatekijöihin sekä nykyhetkeen merkittävästi vaikuttavat ja ilmentävät tekijät.
Pakko-oireinen häiriö on yleinen, pitkäaikainen ja toimintakykyä rajoittava psykiatrinen häiriö, jolle ovat tyypillisiä pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Tutkimusnäyttö kognitiivisten käyttäytymisterapioiden tehosta on vahvaa, erityisesti jos hoidossa käytetään altistusharjoitteita. Hoidossa käytetään usein myös lääkehoitoa. Kun ihminen välttää ahdistavia tilanteita, sitä kutsutaan välttämiskäyttäytymiseksi, joka vähitellen voimistaa pelkoa. Potilas altistuu pelkäämilleen asioilleen suunnitellusti joko in vivo tai mielikuvaharjoittelun kautta ja oppii reagoimaan niihin uudella tavalla. Potilasta rohkaistaan luopumaan ahdistusta neutraloivista pakkotoiminnoista terapiaistunnoissa, altistusharjoituksia suunniteltaessa, kotitehtävien aikana sekä silloin, kun hänellä ilmenee spontaani halu tehdä rituaaleja. Näin sammutetaan voimakasta ahdistusreaktiota. Terapeutti voi käyttää erilaisia hengitystekniikoita, rentoutusta tai kognitiivisia menetelmiä, jotta potilas sietää altistuksenaikaista epämukavuutta. Osalla potilaista oireet väistyvät kokonaan, ja suuri osa saa merkittävää helpotusta oireisiinsa.
Psykoterapiasuhteessa asiakas tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, aktiivisena toimijana, oman elämänsä asiantuntijana. Keskeistä psykoterapiassa on asiakkaan ja terapeutin aktiivinen, turvallinen ja lämmin yhteistyösuhde. Psykoterapiassa on tärkeää muodostaa yhteinen ymmärrys ongelmista ja tavoitteista sekä opettaa sopivat keinot asiakkaalle tämän oireiden vähentämiseksi tai hallitsemiseksi. Käyttäytymisen analyysissa muodostetaan asiakkaan kanssa yhdessä selkeä yhteinen visuaalinen kartta, joka hahmottaa käyttäytymisessä vaikuttavia tekijöitä, syy- ja seuraussuhteita. Yhdessä luodun vision myötä voidaan sopia tavoitteista ja hoito-ohjelmasta. Asiakasta ohjataan havainnoimaan analyyttisesti ja myötätuntoisesti omia ja läheisten toimintamalleja sekä valitsemaa terveyttä edistäviä käyttäytymismalleja. Hoidossa on tärkeää vahvistaa asiakkaan muutosmotivaatiota, omia selviytymiskeinoja, psyykkistä joustavuutta, itsepystyvyyden tunteita, itsetuntemuksen sekä oman ajattelun ja näkökulmien laajentamista. Hyviä terapeuttisia keinoja ovat mm. altistus, tunteiden säätelykeinojen harjaannuttaminen, tavankääntämismenetelmä, reagoinnin ehkäisy (ERP), hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) sekä vääristyneiden ajattelumallien muokkaamiseen perustuva I-CBT-hoitomalli. Bergenin altistushoitomalli on tuottanut myös hyviä tuloksia. Psykoterapiaa voidaan toteuttaa yksilö-, pari- perhe- ja ryhmämuotoisena hoitoina. Psykoterapiassa asiakkaan yksilölliset tekijät, tarpeet ja toiveet vaikuttavat hoidon pituuteen, sisältöön ja menetelmien valintaan.
Käyttäytymisen ja tilannetekijöiden analysointivaihe on tärkeää hoidon vaikuttavuuden toteutumiseksi. Pakko-oireisessa häiriössä läheisten rooli on usein merkittävä. Hoidossa on tärkeää huomioida asiakkaan tilanteeseen vaikuttavat läheiset kuntoutumisen edistämiseksi ja kuormituksen vähentämiseksi. Pakko-oirehäiriö vaikuttaa usein kiintymyssuhteisiin luoden ihmissuhteisiin on usein haasteita esim. takertuvaisuutta, riippuvaisuutta, varmistelua tai kietoutumista. Usein myös asiakas ja läheiset voivat kuormittua pakko-oirehäiriön vaikutuksesta suhteisiin ja arjen sujuvuuteen. Perheille ja läheisille on tärkeä tarjota tietoa ja keinoja tukea asiakasta. Perheillä on usein merkittävä rooli ja paljon tietoa, jota on tärkeä hyödyntää hoitoprosessin eri vaiheissa. Oireet voivat hankaloittaa opintoja, työelämää, vapaa-aikaan sekä osallistumista itselle tärkeisiin asioihin. Usein asiakkaat kuvaavat oireiden ja käyttäytymismallien opitun lapsuudessa, kriisien tai elämänvaiheiden muutosvaiheissa. Pakko-oireinen häiriö aiheuttaa lapselle ja perheelle merkittävää haittaa ja häiritsee normaalia kehitystä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia vähentää lasten ja nuorten pakko-oireita. Lasten hoito suunnitellaan yksilöllisesti huomioiden lapsen ikä, kehitystaso, oheishäiriöt ja OCD:n vaikeusaste. Riittävä psykoedukaatio ja vanhempien tukeminen tulee aloittaa varhain. Vanhemmat osallistuvat aktiivisesti työskentelyyn, johon kuuluu säännöllisiä välitehtäviä. Lasten ja nuorten terapiassa opetellaan oireiden hallinnan keinoja, ennakoidaan oireiden ilmenemistä ja luodaan uusia toimintamalleja. Onnistumisia, opettelua ja toivottua käytöstä vahvistetaan sovitulla tavalla. Vanhempien auttamiskeinoja terapiaprosessin aikana ovat lapsen huomioiminen, odotetun käyttäytymisen ja tunnetaitojen mallintaminen ja vahvistaminen.