EETTISYYDESTÄ PSYKOTERAPIAN NÄKÖKULMASTA
”Otteita pari- ja perheterapian eettisen toimikunnan kirjoituksista”
Ammattietiikalla tarkoitetaan ammattikunnan itsensä laatimia ohjeita, joissa määritellään ammatin statuksen haltijan hyväksyttävä käyttäytyminen. Ammattietiikka on ammattilaisten vastaus luottamukseen, jonka yhteiskunnan jäsenet ammattilaisia kohtaan tuntevat. Ammattietiikan taustalla on ajatus siitä, että ammatit ovat alun perin syntyneet siksi, että yhteiskunnassa vallitsevien arvojen toteuttajiksi vaadittiin oma koulutettu ryhmänsä. Esimerkiksi lukuisat terveysalan ammattilaiset edistävät terveyden arvoa omalla ammatillisella toiminnallaan. Yhteiskunta mahdollistaa ammatinharjoittajille koulutuksen, luvan toimia ammatissa ja ammatin statuksen. Vastineeksi saamastaan luottamuksesta ja ohjatakseen jäsenistönsä toimintaa ammattikunta laatii jäsenistöään koskevat eettiset periaatteet. Perhe- ja paripsykoterapeutit ovat ammatissa toimiessaan myös yhteis kunnallisia toimijoita ja työyhteisönsä tai instituutionsa ja niiden valtarakenteiden edustajia. Heidän on siten tunnettava työtään ohjaavat eettiset periaatteet ja lait.
Luottamuksen arvoisesti ja eettisten ohjeiden mukaan toimiminen on tärkeää, koska kyseessä on yhteiskunnan ammattilaiselle antama tehtävä. Pari- ja perhepsykoterapia on luvanvarainen ammatti. psykoterapeuteilta voi saada tieteelliseen tutkimukseen ja sen mukaiseen yhteiskunnan säätelemään koulutukseen perustuvaa psykoterapeuttista ammattiapua. Luottamuksen kääntöpuoli on luottamuksen rikkominen; yksikin ammattilainen voi rikkoa asiakkaan tai potilaan luottamuksen koko ammattikuntaa kohtaan. Epäeettinen toiminta rikkoo luottamusta myös työyhteisössä. Ammatti eettisillä periaatteilla pyritään vaikuttamaan ammattilaisen käsityksiin hyvästä ja pahasta ja ohjaamaan heidän toimintaansa sekä oman toiminnan havainnointia. Kaikkia sote-alan ammattilaisia koskevan Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) eettisten periaatteiden lisäksi haluamme näissä perhe- ja paripsykoterapeuttien eettisissä periaatteissa eksplisiittisesti nostaa esiin juuri perhe- ja pariterapian erityis-
laatuisia eettisiä näkökulmia.
Ammattieettiset ohjeet ovat perhe- ja paripsykoterapeutin oman toiminnan eettisyyden arvioinnin lähtökohtana. Ne eivät anna valmiita vastauksia, vaan tarjoavat ajattelun ja pohtimisen välineitä. Lopulta se, toimimmeko työssämme eettisesti, on aina ammattilaisen oman harkinnan ja oman toiminnan arvioinnin tulosta. Aito eettisyys syntyy halusta toimia vastuullisesti eikä sitä voida ulkopuolelta tulevilla ohjeilla synnyttää. Kokemus toiminnan tai kohtaamisen eettisyydestä voi myös olla riippuvainen eri toimijoiden erilaisista käsityksistä. Kutsumme perhe- ja paripsykoterapeutteja toteuttamaan omassa työssään havainnoivaa ja jatkuvan eettisen kehittämisen työotetta. Omaa toimintaansa voi arvioida esimerkiksi eettisen toiminnan osatekijöiden avulla. Moraalipsykologian tutkija James Rest (1999) kollegoineen toteaa, että eettisen toiminnan toteutuminen mahdollistuu vasta, kun kaikki eettisen toiminnan osatekijät toteutuvat: Ensinnäkin tarvitaan eettistä herkkyyttä tunnistaa eettisesti latautuneita tilanteita. Toiseksi tarvitaan kykyä pohtia, punnita ja etsiä ratkaisua havaittuihin eettisiin ongelmiin. Lisäksi tarvitaan motivaatiota ja neljänneksi rohkeutta toimia eettisesti kestävällä tavalla. Restin toteuttamissa etiikan opetus kokeilussa on käynyt ilmi, että eettinen herkkyys ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät parhaiten dialogissa toisten kanssa eettisiä dilemmoja yhdessä pohdittaessa. Usein herkkyyden ja ongelmanratkaisukyvyn kehittyessä, myös motivaatio ja rohkeus toimia oman eettisen näkemyksen mukaisesti lisääntyivät.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AMMATTIHENKILÖITÄ KOSKEVAT YHTEISET EETTISET PERIAATTEET
Terveysalan ammattihenkilöinä perhe- ja paripsykoterapeutteja koskevat Terveys- ja sosiaalialan eettisen neuvottelukunnan (ETENE 2001) laatimat hoitotyön arvot: yhtäläinen ihmisarvo, elämän suojeleminen, (mielen)terveyden edistäminen sekä hyvät ja turvalliset ihmissuhteet. Edellä mainittuihin arvoihin perustuvat sosiaali- ja terveysalan ammatti
henkilöitä koskevat eettiset periaatteet, joita ovat:
- oikeus hyvään hoitoon
- ihmisarvon kunnioitus
- itsemääräämisoikeus
- oikeudenmukaisuus
- hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri
- yhteistyö ja keskinäinen arvonanto
Edellä mainittujen kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia koskevien ohjeiden lisäksi useimmat näiden alojen ammattikunnat ovat laatineet oman työnsä erityispiirteet huomioivat eettiset ohjeet. Myös monilla psykoterapia suuntauksilla on omat eettiset ohjeensa. Suuntauksesta riippumatta niitä yhdistää samat keskeiset periaatteet, joita seuraavassa luvussa sovelletaan perhe- ja paripsykoterapeutin työskentelyyn.
EETTISET PERIAATTEET PERHE- JA PARITERAPIAN NÄKÖKULMASTA
Pari- ja perheterapian ammattietiikka on suhteessa perustehtävään. Siksi on hyvä todeta se, mitä tarkoitamme, kun puhumme perhe- ja pariterapiasta. Professori Jukka Aaltonen (2006, 722) määrittelee perhe- ja pariterapian seuraavasti:
“Perheterapia on ammatillinen ja tietoinen pyrkimys ja keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapiassa pyritään tietoisesti siihen, että ajankohtaisen vuorovaikutus verkon kuviot, jotka ylläpitävät yksilöllistä psykopatologiaa ja estävät kehityksellisesti rakentavia ratkaisuja, muuttuisivat. Erityisesti pyritään löytämään perheen vuorovaikutuksessa olevat myönteiset voimavarat.” ETENE:n ohjeisiin perustuvat ja kaikille psykoterapiasuuntauksille yhteiset eettiset periaatteet perhe- ja pariterapian näkökulmasta:
Asiakkaidemme ja heidän ihmisarvonsa sekä itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen sekä turvallisten ihmissuhteiden edistäminen
YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen (1948) ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (1989) arvopohjan mukaisesti loukkaamaton ihmisarvo ja perusoikeuksien kunnioittaminen ovat perhe- ja pariterapeuttisen työn itseis- ja ydinarvoja. Ihmisarvon kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että kohtaamme asiakkaamme inhimillisesti, arvostavasti ja myötätuntoisesti. Kunnioitamme heidän oikeuttaan päättää asioistaan oman elämänkatsomuksensa sekä ajatus- ja arvomaailmansa mukaisesti.
Suhdeperustaisessa työssä ja eri kulttuuritaustasta tulevien asiakkaiden kanssa työskennellessä yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei ole aina yksinkertaista. Perhe- ja paripsykoterapeutteina kohtaamme sekä perheen sisäisiä että kulttuurin asettamia erilaisia, keskenään ristiriitaisia, odotuksia ja näkemyksiä, mikä vaatii meiltä tilanneherkkyyttä ja kykyä asettua eri tavalla ajattelevien ihmisten asemaan. Toimimme dialogisesti ja asiakaslähtöisesti yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä asiakkaidemme kanssa heidän parhaakseen ilman johdattelua, painostusta tai pakkoa. Työmme on eettisesti erityisen vaativaa ja herkkää, koska asiakkaamme ovat haastavassa elämäntilanteessa ja tulevat vastaanotolle tarvitsevansa, haavoittuvuutensa ja kysymysten kanssa. Perhe- ja paripsykoterapian keskeisiin arvoihin kuuluu myös hyvien ja turvallisten ihmissuhteiden edistäminen (katso myös ETENE 2001).
Luottamuksellisuus
Perhe- ja paripsykoterapeutteina työmme on ehdottoman luottamuksellista; emme lähtökohtaisesti paljasta mitään terapiasuhteessa ilmi tullutta ulkopuolisille. Olemme kuitenkin velvollisia noudattamaan toimintaamme ohjaaviin lakeihin kirjattuja salassapidon kumoavia poikkeuksia, muun muassa lastensuojelulaissa määriteltyä ilmoitusvelvollisuutta ja velvollisuutta ilmoittaa vakavista suunnitelluista rikoksista.
Mikäli tapaamme perheenjäseniä tai parin toista osapuolta erikseen tai mikäli yksi perheenjäsen ottaa meihin yhteyttä muiden tietämättä asiasta, emme ryhdy salaisuuksien kantajiksi, vaan tuemme ja rohkaisemme asiakkaitamme ottamaan kyseessä olevan asian puheeksi myös muiden perheenjäsenten tai puolison kanssa. Ellei se ole mahdollista esimerkiksi väkivallan uhkan vuoksi, neuvottelemme asiakkaan kanssa siitä, miten olisi viisasta toimia. Turvallisuudesta huolehtiminen on ensisijainen velvollisuutemme.
Käsiteltäessä asiakkaidemme tilannetta moniammatillisessa yhteistyössä tai työnohjauksessa, pyydämme siihen asiakkailtamme luvan. Puhumme asiakkaistamme kunnioittavasti silloinkin, kun he eivät ole läsnä. Puhuessamme julkisuudessa asiakas työstämme, puhumme yleisellä tasolla työssämme esiin tulleista teemoista ja ilmiöistä. Silloinkin varmistamme luottamuksellisuuden säilymisen.
Totuudellisuus ja luottamus
Totuudellisuus on keskeinen arvo työssämme. Ymmärrämme sen rakentuvan rehellisyydestä, luottamuksesta ja avoimuudesta. Sitoudumme pyrkimykseen luoda luottamuksellinen suhde asiakkaanamme olevan perheen kaikkien jäsenten kanssa. Olemme avoimia ja läpinäkyviä oman toimintamme suhteen. Tuemme asiakkaita itsetutkiskeluun ja avoimuuteen myös vaikeiden totuuksien äärellä ja tuemme niiden käsittelyä rakentavasti. Pyrimme rakentamaan keskusteluihin luottamusta eri osapuolten välillä. Emme vääristele totuutta tai anna vääriä tietoja. Pyrimme rakentamaan ilmapiirin ja turvallisen tilan, jossa asiakkaat voivat olla rehellisiä ja rohkenevat kertoa asioitaan, vaikka niiden kertominen pelottaisi, hävettäisi tai totuus ei olisi miellyttävää kuultavaa. Totuudellisuus perhe- ja paripsykoterapiassa ei tarkoita vain totuuden kertomista, vaan myös sen kuuntelemista ja ymmärtämistä. Ymmärrämme sen olevan olennainen osa terapeuttista prosessia, joka edistää asiakkaiden hyvinvointia ja kasvua. Olemme rehellisiä ja totuudellisia myös kollegoillemme. Luottamusta rakentaa myös se, että pidämme kiinni sovitusta ja että olemme rehellisiä, tarkkoja ja totuudellisia asiakkaidemme kanssa työskennellessämme ja esimerkiksi lausuntoja kirjoittaessamme.
Emme oleta tai väitä, että perhe- ja pariterapia olisi vastaus kaikkiin kysymyksiin; emme esimerkiksi markkinoinnissa anna harhaanjohtavia lupauksia. Viestintä työstämme perustuu realistisiin odotuksiin. Yksilöinä arvioimme vastuullisesti myös omaa osaamistamme suhteessa meiltä pyydettyihin haastatteluihin tai julkiseen kommenttiin. Olemme tietoisia terapeuttisen vallan ja mielikuvien voimasta ja käytämme valtaa vastuullisesti asiakkaidemme parhaaksi. Yhteiskunnallisella tasolla toimimme edistämällä ja erilaisten perheiden ja parien hyvinvointia ja suhteita tukevia päätöksiä. Edistämme osaltamme myös median esittämää realistista kuvaa psykoterapian mahdollisuuksista ja rajoituksista.
Harkitsemme tarkkaan julkista kommentointia ja varmistamme, että kommenttimme ovat asiantuntevia, eettisiä ja kunnioittavia. Yksittäistapauksia emme kommentoi julkisuudessa, emme edes nimettömänä, jotta asiakkaiden yksityisyys ja luottamuksellisuus säilyvät. Henkilökohtaisessa sosiaalisen median käytössä muistamme, että viestintämme on eettistä, luottamuksellista ja ammattimaista. Ymmärrämme, että yksityishenkilöinä kun luomme kuvaa myös koko ammattikunnasta.
Asiakkaiden edun toteuttaminen
Kaikessa toiminnassamme asiakkaidemme kanssa pyrimme edistämään heidän hyväänsä ja välttämään vahingon aiheuttamista. Asiakkaidemme hyvä, psyykkinen hyvinvointi ja hyvät suhteet heille läheisiin ihmisiin ovat työskentelymme tavoitteita. Käsitys asiakkaidemme hyvästä syntyy dialogissa heidän kanssaan. Pari- ja perhepsykoterapeutteina olemme suhteiden terapeutteja – eettinen harkintamme perustuu tähän näkökulmaan. Ei riitä, että hoidamme yksilöä; hänen suhdeverkostonsa huomioiminen on aina osa työtämme.
Olemme tietoisia siitä, että perhe- ja pariterapiassa on tilanteita, joissa perheen jäsenten etu voi olla ristiriidassa toisten perheenjäsenten edun kanssa. Eettinen velvollisuutemme on ottaa tämä huomioon ja pyrkiä neuvottelemaan ja tekemään tilaa näiden ristiriitojen yhteiselle tarkastelulle. Edistämme vastaanotoilla emme perustehtävän mukaisesti myös asiakkaidemme kunnioittavaa ja arvostavaa suhtautumista toinen toisiinsa. Ymmärrämme myös, että asiakkaidemme kuvaukset heidän tilanteestaan voivat olla keskenään ristiriitaisia. Kuuntelemme kaikkia kertomuksia ja autamme vuoropuhelun syntymistä erilaisten kokemusten ja tulkintojen välillä. Tehtävämme on myös auttaa perheenjäseniä tutkimaan näitä erilaisia kuvauksia. Hyödynnämme tarvittaessa työparityöskentelyä, mikäli perheen jäsenten tai parin näkemykset ovat keskenään voimakkaan ristiriitaiset.
Arvioidessaan asiakkaiden edun toteutumista pyrimme hahmottamaan erilaisten kulttuurien vaikutukset heidän maailmankuvaansa, esimerkiksi perhe- ja suhde käsityksiin sekä mielenterveyden ja -sairauden määritelmiin. Toimimme sensitiivisesti ja kunnioittaen ja pyrimme sekä oppimaan asiakkaidemme kulttuurista että olemaan läpinäkyviä sen suhteen, miten oma kulttuuritaustan on läsnä työskentelyssä. Huomioimme myös sen, että oma ymmärryksemme ja käsityksemme asiakkaidemme kulttuuritaustasta voi olla puutteellista.
Työskennellessään lasten ja vanhempien kanssa, pyrimme ensisijaisesti tukemaan vanhempia olemaan hyviä vanhempia lapsilleen, vältämme itse asettumasta paremmiksi vanhemmiksi. Työskentelemme nimenomaan lapsen ja vanhemman suhteen äärellä.
Annamme tilaa lapsen äänelle ja huolehdimme, että työskentely tapahtuu sellaisella tavalla ja käyttäen sellaista kieltä, että lapsen on mahdollista ymmärtää ja osallistua työskentelyyn oman kehitystasonsa ja tahtonsa mukaisesti. Tässä tehtävässä kehityspsykologian tuntemus on tärkeää.
Oikeudenmukaisuus
Perhe- ja pariterapeuttisen hoidon mahdollisuuksien tarjoaminen on yhteiskunnallinen kysymys, johon yksittäisellä psykoterapeutilla ei ole merkittävää vaikutusvaltaa. Yhteiskuntamme päättäjillä on vastuu siitä, että kansalaiset ovat yhdenvertaisessa asemassa asuinpaikasta tai muista olosuhteista riippumatta. Omassa työssämme oikeudenmukaisuus tarkoittaa asiakkaidemme tasavertaista kohtaamista riippumatta heidän iästään, asuinpaikastaan, sosiaalisesta asemastaan, äidinkielestään, sukupuolestaan, etnisestä taustastaan, kulttuuristaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, uskonnostaan tai vakaumuksestaan.
Jokaisen yksilön subjektiivinen kokemus oikeudenmukaisuudesta muotoutuu hänen ainutlaatuisen historiansa, persoonallisuutensa ja arvojensa kautta. Yksilöt kokevat oikeudenmukaisuuden ja reiluuden eri tavoin parisuhteissa ja perheissä. Perhe- ja paripsykoterapeutin haasteena on toteuttaa terapia
prosessin sisäistä kommunikatiivista oikeudenmukaisuutta. Se toteutuu silloin, kun keskusteluun osallistujalle muodostuu kokemus kuulluksi tulemisesta. Perhe- ja pariterapiassa oikeudenmukaisuuden ydin on tämän rikkoutuneen yhteyden palauttamisessa. Näin ollen perus tehtävämme on fasilitoida keskustelua, jossa kaikkien osapuolten ääni tulee kuulluksi ja kunnioittava dialogi mahdollistuu. Sitä voi tavoitella seuraavilla tavoilla:
Kannustamme kaikkia osapuolia ilmaisemaan ajatuksensa ja tunteensa. Varmistamme, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus tuoda esiin oma näkökulmansa. Pyrimme luomaan keskustelu ympäristön, joka kannustaa syyttämisen sijaan omien kokemusten kertomiseen ja auttaa toisen näkökulman kuuntelemisessa. Vältämme asettumista kenenkään puolelle. Tehtävämme on fasilitoida vuoropuhelua, ei löytää syyllisiä tai asemoida yhtä perheen tai parin osapuolta muutoksen kohteeksi. Autamme paria tai perhettä tunnistamaan yhteiset tavoitteet ja arvot, joita kohti he voivat työskennellä yhdessä, mikä on mahdollista kuuntelemalla asiakkaiden koke musta reflektiivisesti ja kunnioittavasti. Ymmärrys rakentuu vähä vähältä; puhujalla on tärkeää olla mahdollisuus korjata sanomaansa. Oikeudenmukaisuuden fasilitoiminen onnistuu vain ympäristössä, jossa kunnioitetaan hetki hetkeltä itseään korjaavaa ymmärryksen rakentumisen prosessia. Jos havaitsemme perhe- tai parisuhteessa valta dynamiikkaa, joka vääristää mahdollisuuden käydä avointa – kaikkien tarpeet, tunteet ja tavoitteet – tasapuolisesti huomioon ottavaa keskustelua, tuomme tämän havainnon esiin.
Ammatillinen riippumattomuus
Perhe- ja paripsykoterapeutteina olemme asiantuntijoita, mutta myös ihmisiä, joilla on oma arvomaailmansa ja emotionaalinen historiansa. Ammatillisuus psykoterapia työssä edellyttää oman sisäisen todellisuutemme riittävää tuntemista, jotta voimme säilyttää oman erillisyytemme tilanteissa, joissa parin tai perheen tilanne herättää vahvoja tunteita. Tehtävämme on fasilitoida osapuolten välistä arvostavaa suhdetta, ei tehdä arvoarvostelmia. Jos asiakkaiden tilanne muistuttaa oman elämämme kipukohtia, on tärkeätä, että pidämme huolta ammatillisen roolin säilymisestä asiakkaiden prosessin palveluksessa. Perheen tai parin tilanteen herättämiä voimakkaita henkilökohtaisia tunteita tai ennakkoluuloja käsittelemme työnohjauksessa.
Paine kannanottoon on usein läsnä monenkeskisessä työssä, jossa asiakkaiden näkemykset ja tarpeet ovat keskenään ristiriidassa. Ammatillinen riippumattomuus on yksi työmme keskeisistä periaatteista ja eettisistä lähtökohdista. Perhe- ja paripsykoterapeutin asiakkaana ovat paitsi yksilöt, parit ja perheet, mutta myös ja erityisesti heidän väliset suhteensa. Työssämme keskeistä on mahdollistaa neuvottelu työskentelyn tavoitteista ja työskentelyn keinoista. Pyrimme olemaan riippumattomia omasta henkilökohtaisesta tai ulkopuolisten tahojen agendasta. Mahdolliset rauhoittavan tahon työllemme asettamat reunaehdot tulee rehellisesti avata asiakkaille. Ammatillinen riippumattomuus pitää sisällään myös kunnioituksen asiakkaan elämäntapaa ja maailmankatsomusta kohtaan. Emme yritä ohjata asiakasta tiettyyn elämäntapaan tai maailmankatsomukseen, vaan autamme asiakkaitamme toimimaan ja tekemään ratkaisuja omissa suhteissaan ja kunnioitamme heidän ainutlaatuisuuttaan, mikä on erityisen tärkeää, kun käsittelemme esimerkiksi sukupuolirooleja, sukupuolta, perhemuotoja, uskonnollisia näkemyksiä tai seksuaalisuutta. Pyrimme tunnistamaan omia ennakkoluulojamme ja reflektoimme niiden vaikutusta asiakastyöhömme. Olemme myös avoimia eri menetelmille ja valitsemme asiakkaiden tarpeisiin parhaiten sopivat lähestymistavat.
Hoitosuhteen rajat
Perhe- ja pariterapiassa työntekijöiden ja asiakkaisen välille muodostuvia suhteita määrittää erityisesti työskentelyn tavoitteellinen ja ammatillinen luonne, joka poikkeaa ihmisten luonnollisen verkoston suhteista. Perhe- ja paripsykoterapeutin roolissa toimiminen ja pysyminen on asiakkaille merkityksellistä myös terapian päätyttyä. Siksi olemme tietoisia vallasta ja vastuusta, jota meillä on suhteessa asiakkaisiin.
Harkitsemme tarkasti asiakkaan edun näkökulmasta terapiaa aloittaessamme, sen aikana ja päätyttyä, millaisiin rooleihin voimme asettua suhteessa asiakkaisiin ja heidän verkostoihinsa. Perhe- ja paripsykoterapeutin ei tule ryhtyä ystävyys-, seksi tai rakkaussuhteeseen asiakkaidensa kanssa terapian aikana. Terapiasuhteen päätyttyäkin arvioimme tarkasti, vahingoittaako mahdollinen suhde taannehtivasti koko terapia-asetelmaa ja millaisia vaikutuksia sillä olisi muihin perhe- ja pariterapiassa asiakkainamme olleisiin. Mahdolliset ihastumisen ja rakastumisen tunteet ja kokemukset ovat terapian aikana käsiteltäviä vuorovaikutuksellisia ilmiöitä, joita omalta osaltamme käsittelemme työnohjauksessa. Asiakkaamme osalta tunteet ja kokemukset käsitellään osana terapiaprosessia.
Perhe- ja paripsykoterapeutin ja asiakkaiden välisen työskentelyn lisäksi joudumme salassapidon estämättä antamaan tietoja työskentelystä muille tahoille asiakkaiden suojelun ja hoidon tarpeen arvioinnin (lastensuojeluilmoitus, huoli-ilmoitus aikuisista) tai oikeudellisten ratkaisujen tueksi (rikosilmoitus, lausunnot oikeudelle, oikeudessa todistajana tai asiantuntijana kuultavana oleminen, liitteet olosuhdeselvityksiin). Tällöin voimme lausua vain perhe- ja pariterapiassa tapaamistamme asiakkaista. Emme lausu terapian ulkopuolisista ihmisistä sen perusteella, mitä olemme asiakkailtamme kuulleet. Emme myöskään arvioi niiden henkilöiden terveydentilaa tai käyttäytymistä, joita emme ole terapiasuhteen aikana tavanneet.
Tehtävänämme on säilyttää riittävä ammatillinen etäisyys asiakkaisiimme myös siinä mielessä, että emme ryhdy asiakkaidemme asianajajiksi hoitosuhteen ulkopuolisissa prosesseissa. Emme myöskään ota asiakkaiksemme ihmisiä, joihin meillä on liian läheinen suhde, emmekä edistä omia taloudellisia intressejä emme asiakkaan edun vastaisesti esimerkiksi pitkitä tarpeettomasti hoitosuhdetta.
Perhe- ja paripsykoterapeuttina hoitosuhteessa toimimisen lisäksi meillä voi olla suhdekeskeiseen ja perhe- ja pariterapeuttiseen työskentelyyn työryhmää ohjaavia rooleja esimerkiksi systeemisen lastensuojelun toimintakäytännöissä, ryhmissä tai laitosmuotoisessa hoitoyksikössä. Näissä tilanteissa asiakkaita hoitavien työntekijöiden tai hoito-organisaation edut saattavat näyttäytyä ristiriitaisia – silloinkin asetamme asiakkaiden edun ensisijaiseksi lähtökohdaksi. Palvelujen rahoittajatahot ja organisaatiot, joissa perhe- ja paripsykoterapeutit työskentelevät, määrittelevät ne reunaehdot, joissa työtä asiakkaiden kanssa tehdään. On eettinen vastuumme pyrkiä huolehtimaan siitä, että näissä rajoissa asiakkaat saavat parhaan mahdollisen avun. Ymmärrämme, että rajoitukset voivat aiheuttaa perhe- ja paripsykoterapeutille eettistä stressiä.
Ammattitaidon ylläpitäminen ja ammattitaidon rajojen tunnistaminen
Asiakkaamme ovat oikeutettuja ammattitaitoiseen ja hyvään hoitoon, minkä vuoksi emme ota vastaan tehtäviä, joihin teoreettinen ja kliininen osaamisemme tai henkilökohtaiset voimavaramme eivät riitä. Huolehdimme oman ammatti taitomme ylläpitämisestä ja kartuttamisesta kouluttautumalla, työnohjauksella sekä tarvittaessa (asiakkaan luottamuksen ja salassapidon säilyttäen) kollegoita konsultoimalla. Mikäli esimerkiksi uran alkuvaiheessa tai opetellessa uutta tehtävää koemme toimivamme kompetenssimme rajoilla, pyydämme konsultaatio- ja työnohjaus tukea kokeneemmilta kollegoiltamme. Pidämme huolta työkyvystään ja voimavaroistaan välttämällä liiallista työmäärää sekä riittävällä levolla ja työstä irrottamalla. Tunnistamme kyynistymisen ja sijaistraumatisoitumisen vaaran, joka uhkaa eettistä herkkyyttämme. Turvaudumme itsekin tarvittaessa psykoterapeuttiseen tai muuhun tarkoituksenmukaiseen apuun. Myös silloin, kun työnohjauksen fokus on oma hyvinvointimme ja ammattitaitomme edistäminen, on pohjimmiltaan kyse asiakkaidemme hyvän edistämisestä.
Ammattilaisten kunnioittaminen ja yhteistyö
Asiakkaidemme auttamiseen osallistuu usein monia eri sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Asiakkaidemme luvalla olemme eri hoitavien tahojen kanssa yhteistyössä. Kunnioitamme toinen toistemme osaamista ja kokemusta ilman ylemmyydentuntoa tai alentavaa asennetta. Hyvä yhteistyö on asiakkaidemme edun mukaista. Arvostamme moniammatillisuutta ja eri tieteenalojen tuomaa ymmärrystä ihmisestä, suhteista ja elämästä. Suhtaudumme arvostavasti muiden ammattilaisten näkemyksiin ja menetelmiin. Osallistumme mahdollisuuksien mukaan moniammatilliseen yhteistyöhön asiakkaan hyvän edistämiseksi. Moniammatillisessa yhteistyössä noudatamme luottamuksellisuutta ja kunnioitamme asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Tuomme perhe- ja paripsykoterapialle tyypillistä suhde perusteista näkökulmaa aktiivisesti esiin moniammatillisessa yhteistyössä ja työ tiimissämme. Rohkenemme puolustaa näitä näkökulmia myös jännitteisissä työryhmäkeskusteluissa.
ASIAKKAIDEN JA PERHE- JA PARIPSYKOTERAPEUTIN VÄLISET ARVORISTIRIIDAT
Perhe- ja paripsykoterapeutteina kunnioitamme asiakkaidemme arvoja ja eettisiä periaatteita silloinkin, kun ne poikkeavat omista eettisistä lähtökohdistamme. On tärkeää, että tiedostamme, että psykoterapia ei ole arvoista riippumatonta. Sen vuoksi on välttämätöntä, että tunnemme omat arvomme ja eettiset periaatteemme ja niiden perustelut ja ymmärrämme, että toisella tavalla ajattelevilla voi olla myös hyvät perustelut omille näkemyksilleen. Avoimuus ja ennakkoluulottomuus erilaisille näkemyksille ovat hyvä lähtökohta työskentelylle. Poikkeuksia tästä peruslähtökohdasta ovat asiakkaan suisidaaliset, antisosiaaliset ja selkeästi psykoterapian etiikan vastaiset tavoitteet. Silloinkin vältämme tuomitsemista; tuomitsemisen sijaan haastamme asiakasta arvioimaan omia arvojaan.
Tutkimusten mukaan on haitallista, että psykoterapeutti teeskentelee olevansa asiakkaan kanssa samaa mieltä. Se loukkaa sekä asiakkaan että psykoterapeutin riippumattomuutta, kuormittaa psykoterapeutin työmuistia ja heikentää hänen työkykyään sekä loukkaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Voimme kertoa asiakkaille olevamme heidän kanssaan eri mieltä esimerkiksi haastaessamme heidän näkemyksiään. Läpinäkyvyys voi näissä tilanteissa edistää työskentelyä, kun merkittävät arvoerot otetaan puheeksi eivätkä ne salakavalasti vaikuta työskentelyn taustalla. Koska asiakkaat ja heidän elämäntilanteensa ovat perhe- ja pariterapeuttisen työn fokuksessa, eivät suuretkaan arvoerot välttämättä ole työskentelyn este; keskeistä on auttaa asiakasta tutkimaan omaa tilannettaan sekä omia arvojaan ja eettisiä valintojaan. Perhe- ja paripsykoterapeutteina dialoginen ja moniääninen työote on meille joka tapauksessa tuttua, koska monenkeskisessä perhe- ja pariterapiassa arvo eroja on myös perheenjäsenten välillä. Joskus voimme kokea asiakkaidemme arvot ja etiikan niin selkeästi omien käsitystemme vastaisiksi, että työskentely heidän kanssaan vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Silloin tulee vakavasti harkita, voiko asiakkuutta aloittaa tai jatkaa. Otamme ristiriidan avoimesti puheeksi ja tarvittaessa ohjaamme asiakkaat toiselle ammattilaiselle.