Vuosi ja vuodet vierivät nopeaa vauhtia eteenpäin. Haluan kiittää ihania asiakkaitani, perhettäni ja ystäviäni sekä koulutusyhteisöäni saamastani tuesta ja opeista. Olen Kognitiivisen käyttäytymisyksilöpsykoterapia opintojen puolivälin paikkeilla valmistuen ensi vuonna! Minua on kuljettanut tälle tielle monet asiat, kokemukset ja kanssakulkijat. Suurena myötävaikuttajana on ollut halu tietää ja ymmärtää lisää, halua kasvaa ja oppia ihmisenä ja halu osata auttaa muita. Matka jatkuu tässä oppimisen tiellä koko elämän ajan. Mitä pidemmälle elämässä ehtii, sitä vähemmän huomaa vielä tietävänsä ja ymmärtävänsä- ja mikä parasta osaa nauttia siinä olevista uusista mahdollisuuksista.
Terapeuttina toimiminen on ollut jo varhaisten työelämän kokemusten kautta syntynyt unelma, jota nyt saan elää ja toteuttaa. Nuorempana ajattelin, että en ole siihen vielä valmis, koska olen niin herkkä ja helpostin liikutun ja kiinnyn lastensuojelun kautta tuntemiini lapsiin ja aikuisiin. Näin kymmenien työkokemus vuosien jälkeen taas ajattelen, että onpa hienoa, kun saan kokea, tuntea ja jakaa niin paljon tässä työssäni.
Eniten koen oppineeni yhdessä asioiden tutkimisesta, jakamisesta ja kokemisesta. Pohjimmiltaan meissä ihmisissä on paljon samankaltaisuutta ja kyvykkyyttä oppia uutta. Koemme erilaisia tunteita, kärsimystä, kiintymystä ja erilaisia kriisejä ja vaiheita elämänkaaressamme. Joskus onni tai epäonnikin muuttaa meidän elämänjanaa. Joskus syvät tunteet saavat meidät käyttäytymään tietyllä tavalla, mutta oppimisen mahdollisuus on aina läsnä. Toivon, että voisin olla mahdollisimman monelle sellainen tuki ja kannustava ihminen, joka mahdollistaisi itsensä tuntemisen ja ilmaisemisen mahdollisuuksia. Toinen toisesta oppiminen ja ilmaisun tukeminen on ihan mahtavaa!
Oppista voi tukea ja edistää monenlaiset asiat. Turvalliset kiintymyssuhteet ja kasvuolosuhteet kaikissa elämänvaiheissa ovat tärkeitä. Perhe ja lähiverkosto antaa meille eväitä oman minuuden rakentamiseen monella tapaa. Usein näistä lapsuuden kokemuksista voimme oppia sekä prosessia edistävien tai kuluttavien muistijälkien vaikutusten kanssa eläen. Oppiminen on myös arviointia, jalostamista tai uudelleen määrittelyä, kasvattamista ja tukemista. Usein olemme haluttomia myös oppimaan tai poisoppimaan. Olemmehan inhimmillisiä ja joskus se on järkevää ja hyödyllistäkin toimia kuin ennenkin. Tarvitsemme myös toistemme tukea ja ohjausta. Ilman perustarpeiden tyydyttymistä ei edetä kovin syvälle omassa oppimisessa.
Suhteessa toisen kanssa voimme peilata omaa ja toisen kasvua. Voimme paikata, tukea ja hoivata. Voimme myös tuhota, repiä ja hajoittaa. Tärkeä myös havainnoida oman toiminnan vaikuttavuutta toisiin ja itseen. Tehdä suunnan muutoksia aiemmasta oppineena ja hyvistä arvoista, lähtökodista avartuen. Aikuisiällä oppimme varmaan samojen periaatteiden ja kasvumetodein kuin aiempinakin vuosina. Peilauspintamme on ehkä muuttunut ja parhaassa tapauksessa laajentunut. Voimme nauttia ja elää oppien tekemättä ehkä uudelleen ja uudelleen samoja virheitä. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät ja niiden vaikutteesta syntyneet seuraumukset muovaavat meitä myös tietoisesti ja tiedostamattamme. On mahdollista oppia rakastamaan ja elämään tyytyväisemmin tässä ja nyt. Hyväksyä se mitä ei voi muuttaa ja pyrkiä edistämään sitä, mikä tuo lisää hyvinvointia.